LOTTA ALHONNORO


Talouspolitiikassa on vaihtoehtoja

 

Suomessa talouspolitiikalla on vain yksi ääni. Se käskee leikkaamaan. Tätä mieltä on suurin osa puolueista, näin sanovat etujärjestöt ja samassa kuorossa laulavat myös ekonomistit. Todellisuus ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Päinvastoin.

Vaikka Suomen velkaantuminen on voimakasta, velka on yhä hallinnassa. Itse asiassa muuhun Eurooppaan verrattuna Suomella on suhteellisen vähän lainaa. Esimerkiksi Deutche Bankin julkistamasta vertailusta käy ilmi, että Suomen velan määrä suhteutettuna bkt:hen on eurooppalaisessa vertailussa alhaisella tasolla.

Maailmalla lukuisat asiantuntijatahot kuten OECD ja talouden nobelisti ja taloustieteen professori Paul Krugman ovat korostaneet elvytyksen merkitystä liiallisen leikkaamisen ja talouskurin sijaan. Suomessa taloustieteen professori Pertti Haaparanta otti vastikään kantaa talouspolitiikan suuntaan. Elvyttävällä talouspolitiikalla valtio lisää työtä kun sitä ei yksityisiltä markkinoilta löydy ja parantaa näin työllisyystilannetta.

Elvytysrahaa kannattaa kohdentaa etenkin hankkeisiin, jotka on joka tapauksessa tehtävä. Esimerkiksi Suomen tiestö on huonossa kunnossa ja kaipaa kipeästi uudistamista. On pelkästään järkevää sijoittaa infrastruktuurin parantamiseen nyt, kun taloustilanne on huono, ja työvoimaa sekä halpaa rahaa on saatavilla. Itse asiassa tällä hetkellä korot ovat niin matalalla, että Suomelle jopa maksetaan velan ottamisesta. Elvytyksellä voitaisiin suhteellisen pienin kustannuksin kasvattaa työllisyyttä ja lisätä talouden kokonaiskysyntää.

Säästöistä keskusteltaessa vaarallista on myös leikkausten kohdentuminen peruspalveluihin, koulutukseen ja sosiaalitukien indeksikorotuksiin. Jos eniten apua tarvitsevilta leikataan nyt, on tulevaisuudessa maksettavana vielä suurempi lasku. Suomi nousee koulutukseen panostamalla, ei siitä leikkaamalla.

Juustohöyläleikkauksia ja säästöjä kaikkein eniten apua tarvitsevilta ei voi hyväksyä. Leikkaamalla kaikesta vähän saadaan aikaan vain huonosti toimivia palveluita ja inhimillistä kärsimystä. Talouden saamiseksi kuntoon ja kestävälle pohjalle tarvitaan syvempiä muutoksia. Tarvitsemme rakenneuudistusta, jolla valtion ja kuntien toimintaa tehostetaan ja ketteröitetään. Ennaltaehkäisyyn panostamalla säästetään pitkällä aikavälillä, mutta pidetään huolta ihmisten hyvinvoinnista. Työmarkkinoita on sujuvoitettava työllistymisen esteitä ja kannustinloukkuja purkamalla.

Leikkausten välttämättömyys on myytti. Tutkimustietoa ja asiantuntijoita on kuultava laajemmin myös talouspolitiikassa. Säästöjen sijaan tarvitsemme vastuullista politiikkaa, joka katsoo kauas ja rakentaa tulevaisuutta. Menestystä ei luoda kaikesta leikkaamalla ja ihmisiä syrjäyttämällä vaan järkevillä elvytystoimilla, inhimillisellä talouspolitiikalla ja rakenteita uudistamalla.

 

Julkaistu Pohjalaisessa 10.4.2015

Jaa

Tasa-arvoa töihin ja kotiin

Nyt jos koskaan on aika tasata vanhemmuuden kustannukset ja ottaa käyttöön vanhempainvapaiden 6+6+6-malli. Vaikka vaalien alla suurin osa poliitikosta nyökyttelee myönteisesti tasa-arvo kysymyksille, vaalien välillä mikään ei ole muuttunut. Nykytilanne syrjii naisia työmarkkinoilla ja miehiä kotona. Liian moni poliitikko odottaa, että asenteet muuttuvat pikkuhiljaa. Kansanedustajien tehtävä ei kuitenkaan ole odottaa ja toivoa parasta, vaan korjata tilanne ja aikaansaada muutos.

Vanhemmuuden kustannukset on jaettava. Ei ole oikein, että määrä- ja osa-aikainen työ keskittyy naisille. Pidemmällä aikavälillä se näkyy urakehityksessä, alemmassa palkkatasossa ja heikompina sosiaali- ja eläketurvaetuuksina. Kustannukset kuormittavat naisvaltaisia aloja eivätkä kannusta yrittämään tai palkkaamaan naisia. Sen tietää kampaaja joka hankkii viidettä äitiysloman sijaista samana vuonna. Asia olisi helposti korjattavissa: vanhemmuuden kustannukset voitaisiin kerätä kaikilta työntekijöiltä ja työnantajilta osana sosiaalimaksuja.

Vanhempainvapaan 6+6+6-mallissa kummallekin vanhemmalle on kiintiöity 6 kuukautta lomaa, ja 6 kuukautta on molempien vanhempien jaettavissa. Malli edistäisi naisten asemaa työmarkkinoilla kannustaessaan myös miehiä kotiin. Kiintiöiden avulla isien olisi helpompi ottaa vanhempainvapaat puheeksi työpaikalla ja suhtautuminen vapaisiin muuttuisi: vapaiden käytön yleistyessä miesten keskuudessa myös äitien syrjintä työmarkkinoilla vanhemmuuden vuoksi helpottaa. Kumpikin vanhempi pääsisi paremmin osalliseksi vanhemmuudesta ja isien rooli perheessä vahvistuisi. Nykyisin yksi neljäsosa isistä jättää vanhempainvapaan kokonaan käyttämättä. Ja eläkeiässä harmitellaan, että isyys on jäänyt taka-alalle.

Nyt on tekojen aika. Vanhemmuuden kustannukset on jaettava ja 6+6+6 –malli otettava käyttöön. Tasa-arvo ei ole valmis. Nykytilanne syrjii naisia töissä ja miehiä kotona.

 

Julkaistu Pohjalaisessa 4.4.2015

Puhtaan energian aika

Elämme suurta energiamurrosta – tulevaisuus on puhtaassa ja älykkäässä energiajärjestelmässä. Uusiutuvassa energiassa on maailman suurin bisnespotentiaali: 60 prosenttia Euroopan energiainvestoinneista suuntautuu aurinkosähköön ja tuulivoimaan. Yhdysvalloissa puolet uudesta sähköntuotantokapasiteetista on aurinkoenergiaa.

Miten tämä kaikki näkyy Suomessa? No, täällä on vannottu suuruuden nimiin, sanottu ettei puhdas energia toimi ja väitetty sen maksavan liikaa.

Väite 1: Tarvitaan suurta ja keskitettyä, jotta sähköä saadaan tarpeeksi. Siksi on välttämättä rakennettava ydinvoimaa. Samaan aikaan Saksassa on muutaman vuoden aikana otettu käyttöön aurinkosähköä yhden ydinvoimalan verran. Ruotsissa taas rakennetaan pelkästään vuosina 2010-2015 yhden Fennovoiman verran tuulivoimaa. Vain muutamien vuosien rakennustyöllä on siis onnistuttu hankkimaan päästötöntä energiaa yhden ydinvoimalan verran.

Väite 2. Mutta eihän aurinkoenergia Suomessa voi toimia, täällä eletään säkissä, ja aurinko paistaa vain kesäisin. Jälleen väärin. Etelä-Suomessa paistaa samalla lailla kuin Pohjois-Saksassa. Lisäksi nykyiset aurinkopaneelit tuottavat energiaa pilviselläkin säällä. Koska talvisin tuulee ja kesäisin paistaa, olisi tuulivoimaloiden ja aurinkoenergian yhdistelmä loistava. Aina on kuitenkin hetkiä kun energiaa ei synny, ja sitä varten on kehitettävä energian talteenottoa sekä älykkäitä ja yhdistettyjä sähköverkkoja, jossa kaukolämpöverkko yhdistetään tuuli ja aurinkovoimaverkkoon. Lisäksi voidaan hyödyntää bioenergiaa esimerkiksi lannasta, hakkeesta ja jätteestä.

Väite 3. Uusiutuva energia on kallista, ja syöttötariffi maksetaan veronmaksajien rahoista. Viiden vuoden aikana aurinkopaneelien hinnat ovat laskeneet 80 prosenttia. Puhtaan energian tekniikkaa kehittyy ja hinnat putoavat jatkuvasti. Tuulivoiman syöttötariffin maksavat veronmaksajat, mutta samaan tapaan veronmaksajat maksavat myös fossiilisten polttoaineiden investointituista ja verohelpotuksista. Suomessa ei tuoteta energiaa, jota ei olisi tuettu millään tavalla. Fossiilisten öljyn, kaasun ja hiilen käytöstä koituu kuitenkin yhteiskunnalle iso lasku saasteiden ja terveyshaittojen myötä. Kokonaisuuden kannalta puhtaaseen aurinko ja tuulivoimaan panostaminen olisi yhteiskunnan kannalta halvin ratkaisu.

Kun vielä huomioidaan puhtaan ja älykkään energian työllisyys- ja vientivaikutukset, on vaikea keksiä yhtään hyvää syytä olla tarttumatta mahdollisuuteen. Uusiutuva, puhdas ja älykäs energia toimii, on halpaa ja tuo työtä. Kannattaisiko vihdoin kokeilla? Alueellisesti tämä näkökulma on erityisen tärkeä Vaasassa, jossa toimii pohjoismaiden suurin energiaklusteri, jonka menestys pohjaa uusiutuvien energioiden teknologiaan.

Energialla elinvoimaisempi maaseutu

Neljä suurinta puoluetta valitsivat ydinvoiman kotimaisen uusiutuvan energian sijaan. Päätös on kaikin puolin huono, mutta se ei tarkoita etteikö mitään olisi enää tehtävissä. Päinvastoin, nyt on jatkettava kestävän energiatalouden puolustamista entistä voimakkaammin.

Yksi uusiutuvan energian parhaista puolista on mahdollisuus hajautettuun, demokraattisempaan energiantuotantoon. Paikallisella energiantuotannolla on erityisen suuri vaikutus maaseudun hyvinvointiin. Panostus paikalliseen uusiutuvaan energiaan on samalla panostus entistä elinvoimaisemmalle maaseudulle. Energiapolitiikalla onkin tärkeä merkitys myös aluepolitiikassa.

Maaseudulta löytyy energian tuotantoon tarvittavat resurssit läheltä: tuulivoima, hake, lanta ja muu biomassa ovat helposti hyödynnettävissä. Energian lisäksi syntyy työtä ja lisätuloja, kun paikallinen energiantuotanto jättää saadut tulot maaseudulle.

Asiasta loistavana esimerkkinä on palkittu Pohjanmaan maakunnissa toteutettu energiakylä-hanke, jossa kehitettiin kylien energiaomavaraisuutta. Esimerkiksi Jepualla toimii hankkeen myötä kyläläisten itsenäisesti omistama energiayhtiö, joka omistaa sähköverkon lisäksi biokaasulaitoksen.

Uusiutuvan energian avulla maaseudun energiahuolto voisi tulevaisuudessa olla täysin energiaomavarainen. Parhaimmassa tapauksessa energiaa voitaisiin jopa myydä eteenpäin.

Nyt onkin tärkeää helpottaa uusiutuvan energian käyttöönottoa nopeuttamalla lupaprosesseja ja ohjaamalla kuntien hankintoja ympäristöteknologioihin. Järkevällä poliittisella päätöksenteolla voimme varmistaa, että maaseutu pysyy elinvoimaisena maataloudesta, jätteistä, metsistä ja tuulivoimasta kumpuavalla energialla. Hajautettu, uusiutuvaan energiaan perustuva energiantuotanto on paitsi luonnon kannalta kestävä ratkaisu, myös fiksua aluepolitiikkaa.

 

Julkaistu Vihreä nainen -lehdessä

Maahanmuutosta

Perussuomalaisten ja Halla-ahon maahanmuuttokritiikistä. Juha Mäenpää (ps.) kirjoitti 10.1., että Täytyy sanoa että Jussi osaa parhaiten pukea sanoihin sen mitä itsekin ajattelen maahanmuutosta ja sen tuomista ongelmista. Maamme talous on kuralla ja valtion varat eivät piisaa edes Suomen kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseen. Suomi ei kykene ratkaisemaan koko maailman ongelmia. Miksi tuoda lisää elättejä maahamme?

Kritiikkiä saa esittää, mutta faktat ja mahdollisuuksien tunnistaminen ovat paras pohja politiikalle.

Ihan ensiksi on hyvä pohtia, keitä tarkoitetaan, kun puhutaan maahanmuuttajista. Puhummeko kielestä, kansalaisuudesta, synnyinmaasta vai ulkomaalaistaustasta?

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asui vuoden 2013 lopussa 300 000 ulkomaalaistaustaista, mikä oli 5,5 prosenttia koko väestöstä. Tästä lähes 45 283 oli Suomessa syntyneitä toisen polven maahanmuuttajia. Yhteensä 33 prosenttia ulkomaalaistaustaisista on Suomen kansalaisia. Jos maahanmuuttotilastoissa huomioidaan paluumuuttajat, muodostavat suomalaiset itse ylivoimaisesti suurimman maahanmuuttajaryhmän.

Maanosittain tarkasteltuna kaikista ulkomaalaistaustaisista 59 prosenttia oli taustaltaan eurooppalaisia, 24 prosenttia aasialaistaustaisia ja 12 prosenttia afrikkalaistaustaisia. Eniten oleskelulupia vuonna 2013 hakivat Venäjän, Intian, Kiinan, Ukrainan ja Yhdysvaltain kansalaiset. EU:n ulkopuolisista maista tulevista turvapaikanhakijoita tai kiintiöpakolaisia oli 13 prosenttia. Maahanmuuttajat ovat hyvin moninainen joukko ihmisiä, joista suurin osa muuttaa perheen, työn ja opiskelun perässä, pieni osa myös humanitaarisista syistä.

Jutussa Timo Soini, Jussi Halla-aho ja Juho Eerola kuina maahanmuutto on taloudellinen ongelma. Tutkimustiedon valossa näin ei kuitenkaan ole, vaan maahanmuutto tuo mukanaan ennen kaikkea mahdollisuuksia. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen vuoden alussa ilmestyneet laajamittaisen tutkimuksen perusteella maahanmuutto voi parantaa sekä muuttajien että suomalaisten taloudellista hyvinvointia. Kotouttamissuunnitelma ovat esimerkki uudistuksesta, jolla onnistuttiin kohtuullisin pienin kustannuksin selvästi parantamaan maahanmuuttajien asemaa. Hyvään kotouttamis- ja koulutuspolitiikan tekeminen on kuitenkin hankalaa, jos maahanmuuttajat nähdään lähtökohtaisesti ongelmana. Maahanmuuttajat ovat voimavara, ja kritisoinnin sijaan meidän pitäisi miettiä, kuinka saada maahanmuuttajat töihin ja täysimittaisesti mukaan yhteiskuntaan.

P.S.

Hal­la-ahon mu­kaan hal­li­tuk­sen täy­tyy EU:ssa vas­tus­taa siir­to­lai­suu­des­ta ai­heu­tu­van taa­kan ja­ka­mis­ta niin, et­tä Suo­mi jou­tui­si ot­ta­maan en­tis­tä enem­män tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta. Kannattaisi ehkä tutustua tilastoihin: tällä hetkellä Suomi on pohjoismaisten maahanmuuttotilastojen hännänhuippu. Jos haluamme jakaa taakan tasaisemmin, pitäisi Suomeen kutsua enemmän maahanmuuttajia.

Kan­sal­li­sia la­ke­ja Halla-aho muut­tai­si per­hei­den yh­dis­tä­mis­käy­tän­nöis­sä: Maa­han­muut­ta­jal­la pi­tää ol­la ky­ky vas­ta­ta omas­ta toi­men­tu­los­taan en­nen per­heen­yh­dis­tä­mi­sen ha­ke­mis­ta.

Käytännössä muilta kuin kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneilta vaaditaan jo toimeentuloa, jotta perheenjäseniä saa tuoda maahan. Esimerkiksi kaksi alaikäistä lastaan ja puolisonsa Suomeen haluavalta edellytetään 2 600 euron kuukausituloja.

Lisää rakkautta, vähemmän syrjintää

Eduskunnan lakivaliokunta hylkäsi aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista äänin 9-8. Vaikka juhlapuheissa Suomi esitetään usein tasa-arvon mallimaana, päätös osoittaa, että todelliseen tasa-arvoon ja seksuaaliseen yhdenvertaisuuteen on vielä pitkä matka. Ilmapiiriä kuvastaa hyvin se, kuinka Ylen toimittajia kiellettiin käyttämästä termiä ”tasa-arvoinen avioliittolaki”, vaikka se on eduskunnan laista käyttämä termi. Sen sijaan esimerkiksi toimittajien käyttämään ilmaukseen pakkoruotsi ei ole millään tavalla puututtu.

Tasa-arvoisessa avioliittolaissa on kyse siitä, sallimmeko ihmisten olla aidosti sitä mitä he ovat. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei uhkaa tai poista kenenkään oikeuksia avioliittoon. Sen sijaan se mahdollistaa sen, että kaksi toisiinsa rakastunutta ja sitoutunutta ihmistä voivat virallistaa liittonsa samoin kuin kaikki muutkin.

Pohjoismaista sukupuolineutraali avioliitto on mahdollinen kaikissa muissa paitsi Suomessa. Pohjoismaiden lisäksi tasa-arvoinen avioliitto on kirjattu lakiin esimerkiksi Espanjassa, Argentiinassa ja Etelä-Afrikassa.

Jotkut ovat väittäneet, että heteroparien mahdollisuudet adoptoida lapsi ulkomailta heikkenevät, jos adoptio-oikeus sallitaan myös homopareille. Ajatus on lähtökohtaisesti syrjivä asettaessaan heteroparien adoptiomahdollisuuden homoparien avioliiton edelle, eikä se tilastojen valossa ole edes totta. Suhteellisesti suurimpia adoptiolasten vastaanottajamaita maailmassa ovat Ruotsi, Norja ja Espanja, joissa kaikissa adoptio on sallittu samaa sukupuolta oleville pareille.

Tasa-arvoinen koulutus on kaikkien etu

Opetusministeriö ja Krista Kiuru (SDP) ovat jälleen kaivaneet esiin esityksen lukukausimaksuista. Toivoisi, että hallitus käyttäisi nyt kaiken energiansa sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseen eli soten maaliin saattamiseen tällä vaalikaudella. Etenkin, kun esitys lukukausimaksuista pohjautuu enemminkin haaveajatteluun kuin tutkimustietoon.

Lukukausimaksuja perustellaan rahalla. Mistään tuottoisasta touhusta ei kuitenkaan ole kyse, päin vastoin. Järjestelmän hallinnointi maksaa, joten tuloja ei juuri saada. Koska lukukausimaksut pelkästään EU- ja ETA-maiden ulkopuolisista maista tuleville tuskin tuottaisivat juurikaan, voisi houkutus olla suuri laajentaa maksuja myös muualta tuleville opiskelijoille, ennen pitkää jopa suomalaisille. Tasa-arvoisesta mahdollisuudesta kouluttautua on pidettävä kiinni.

Kansainvälinen koulutusympäristö on opiskelijoiden etu. Se lisää monipuolisesti osaamista, kielitaitoa, kulttuurien välistä tuntemusta ja kasvattaa verkostoja. Sen sijaan Pohjoismaissa lukukausimaksukokeilut ovat johtaneet EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden määrän romahtamiseen. Tämä on ristiriidassa koulutuksen kansainvälisyydelle asetettujen tavoitteiden kanssa.

Tilastokeskuksen ja CIMO:n selvityksen perusteella 70 % korkeakoulututkinnon suorittaneista on Suomessa vielä vuoden kuluttua valmistumisestaan. Parhaassa työiässä olevien nuorten saaminen Suomeen on julkisen talouden näkökulmasta paras tapa lisätä maahanmuuttoa. Valtion ei tarvitse esimerkiksi kustantaa peruskoulutusta tai lapsiajan terveydenhoitoa, vaan se saa tutkinnon kustannuksella urapolkunsa alussa olevan hyvän veronmaksajan. Tutkimusnäytön lisäksi useat asiantuntijat, kuten Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen muistuttavat, että Suomi tarvitsee lisää ulkomaista työvoimaa. Suomen kannattaakin pitää kiinni tasa-arvoisesta koulutuksesta. Se on kaikkien etu.

 

Julkaistu Pohjalaisessa 07.11.2014

Soidensuojeluohjelman pysäyttäminen täysin järjen vastaista

Nyt pysäytetyn soiden suojeluohjelman tavoitteena on vapaaehtoisuus, ja hankkeen pysäyttäminen on täysin järjen vastaista. Soidensuojeluohjelman tarkoituksena on ollut, että maanomistaja joko vapaaehtoisesti myy suoalueen valtiolle tai rauhoittaa alueen yksityisenä luonnonsuojelualueena valtiolta saamaansa korvausta vastaan. Pakkolunastaminen olisi mahdollista vain äärimmäisissä tapauksissa.

Kokoomuksen tekemä politiikkaa näyttäytyy hyvin ristiriitaisena. Fennovoiman Hanhikivenniemen alueella ollaan valmiita pakkolunastamaan maa- ja vesialueita, mutta pitkälti vapaehtoisuuteen perustuva soidensuojeluohjelma ollaan valmiina romuttamaan ennen kuin maanomistajia on edes ehditty kuulla asiasta. Vasta kuulemalla maanomistajia saataisiin tietoa siitä, mitä maanomistajat ohjelmasta ajattelevat ja onko ylipäätään mitään vastakkaisasettelua.

Soidensuojeluhanketta on valmisteltu jo kuusi vuotta, täydennysohjelman valmistelu alkoi syksyllä 2012. Laittamalla soidensuojeluohjelman jäihin aivan valmistumisen loppumetreillä uhkaa uusi Ministeri Grahn-Laasonen vesittää usean vuoden asiantuntijatyön ja heittää hukkaan valmisteluun käytetyn rahan.

Suomessa lähes puolet suoluontotyypeistä on uhanalaisia, Etelä-Suomessa luonnontilaisia soita on jäljellä enää hyvin vähän.  Suot ovat vesiekologisia kokonaisuuksia, joita ei voi suojella palasina.

 

Julkaistu Pohjalaisessa 21.10.2014

Uusiutuvaa vai vanhaa energiaa

Vesa Kela epäili tuulivoimaan ja ilmeisesti myös laajemmin uusiutuvaan energiaan sijoittamisen järkevyyttä kirjoituksessaan 19.9. Tutkimustiedon perusteella kuitenkin nimenomaan uusiutuvaan energiaan pitäisi nyt panostaa. Tuulivoima on yksi uusiutuvan energian muoto, mutta sen sijaan, että keskitytään pelkästään siihen, ratkaisuja on haettava laajemmin, esimerkiksi hajautetusta energian tuotannosta ja hakkeesta.

Kansainvälinen konsulttiyhtiö Ernst & Youngin on todennut raportissaan, että uusiutuvan energian käyttö tulee lisääntyumään siksi, että se on yksinkertaisesti kaikkein järkevin energiavaihtoehto niin taloudellisesta kuin yhteiskunnan, sijoittajien ja yritysten näkökulmasta. Tärkeimpiä syitä tähän on hinta: esimerkiksi tuuli- ja aurinkosähkön hinta on romahtanut samalla kun tekniikka on kehittynyt, eikä polttoainekustannuksia ole.

Työllisyyden näkökulmasta uusiutuvan energian työllistämisvaikutukset näkyvät ympäri Suomen. Rakentamisen ja ylläpidon lisäksi myös kehitystyö ja kansainvälisille markkinoille suuntautuva myynti kasvattavat työpaikkojen määrää. Tuulivoiman lisäksi Suomessa olisi pohjoisesta sijainnista huolimatta asiantuntijoiden mukaan hyvät mahdollisuudet panostaa aurinkoenergiaan, Suomessa kun aurinko paistaa kesällä yöt läpeensä. Saksassa aurinkoenergia on synnyttänyt noin 100 000 uutta työpaikkaa.

Auringon ja tuulivoiman lisäksi pitää panostaa laajemmin uusiutuvaan energiaan, kuten hakkeen käyttöön. Työ- ja elinkeinoministeriö onkin luonut uusiutuvan energian käyttöön perustuvan biotalousstrategian, jonka tavoitteena on nostaa biotalouden tuotos 100 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä ja luoda 100 000 uutta työpaikkaa.

Edellä esitetyn valossa ei olekaan ihme, että vihreiden lisäksi myös muut puolueet ovat ilmoittaneet tukevansa kotimaista uusiutuvaa energiaa. Esimerkiksi SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ja keskustan Juha Sipilä ovat puhuneet lämpimästi uusiutuvasta energiasta. Valitettavasti Rinteen ja Sipilän puheet uhkaavat jäädä vain kauniiksi sanoiksi. Kumartamalla kohti Fennovoimaa, he samalla pyllistävät kohti kotimaista uusiutuvaa energiaa. Vain kokoomuksen Jan Vapaavuori on myöntänyt, että tuki ydinvoimalle merkitse samalla kotimaisen energiatuotannon hylkäämistä.

Jos valitsemme nyt ydinvoiman, sitoo päätös suomalaisten energiaratkaisuiden suunnan useiksi kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Tässä tapauksessa uusiutuvasta energiasta on turha povata uusia vientiyrityksiä tai työpaikkoja Suomeen. Ernst & Youngin arvioi jo nyt eri maita vertailevassa raportissaan Suomen olevan sijalla 36/40 kyvyssä houkutella uusiutuvan energian investointeja.

Juna liikkuu jo. Jos haluamme kyytiin, on puheiden sijaan tehtävä konkreettisia päätöksiä, jotka mahdollistavat uusiutuvan energian käyttöönoton. Energiaratkaisuja pitää tarkastella kokonaisuutena. Emme voi saada kaikkea, ja valintoja on tehtävä. Itse valitsisin uusiutuvan energian. Etenkin täällä Vaasassa, jossa yritysten osaaminen perustuu uusiutuvaan energiaan. Samalla saisimme vähennettyä hiilipäästöjä ja rakentaisimme parempaa tulevaisuutta myös lapsillemme.

 

Julkaistu Pohjalaisessa 27.09.2014

Miksi vihreät sanovat ei Fennovoimalle

Vihreitä syytetään usein ideologisesta suhtautumisesta ydinvoimaan. Nyt kuitenkin ministeri Vapaavuori haluaa edistää huonointa mahdollista ydinvoimahanketta, ja ydinvoiman kannattamisesta näyttää tulleen kokoomukselle ideologinen valinta. Poliitikot puhuvat mielellään vaihtoehdottomuudesta, mutta aina voidaan tehdä valintoja.

Ydinvoimaa perusteltiin aikoinaan energiariippuvuuden vähentämisellä Venäjästä. Nyt ydinvoimalan rakentaa ja sen suurin omistaja on Venäjän valtionyhtiö Rosatom. Vapaavuoren mukaan ydinvoiman rakentaminen on suomalaisen teollisuuden intresseissä, mutta käytännössä hanketta eivät kannata enää suuret teolliset toimijat, vaan se rakentuu kunnallisten energiayhtiöiden varaan.

Samaan aikaan kun Suomessa on odoteltu Olkiluoto kolmosen valmistumista Ruotsi ja Tanska ovat rakentaneet enemmän tuulivoimaa kuin Olkiluoto kolmonen tulee tuottamaan sähköä. Kun Suomessa on keskitytty tukemaan ydinvoimahanketta, tuki ja investoinnit uusiutuvaan energiaan ovat jääneet pieniksi. Ruotsissa rakennetaan pelkästään vuosina 2010-2015 yhden Fennovoiman verran tuulivoimaa. Jokainen euro ydinvoimaan on pois uusiutuvasta energiasta.

Vihreät haluaa ydinvoiman sijaan edistää kotimaista uusiutuvaa energiaa, jonka kautta ympäri Suomen syntyisi uusia työpaikkoja. Kotimaiset uusiutuvan energian ratkaisut ovat panostus tulevaisuuden kasvualaan, jonka kautta luodaan tulevaisuuden menestyjiä ja uusia kansainvälisiä menestystarinoita.

Alueellisesti tämä näkökulma on erityisen tärkeä Vaasassa, jossa toimii pohjoismaiden suurin energiaklusteri, jonka menestys pohjaa uusiutuvien energioiden teknologiaan.

Jo hallitusneuvotteluissa sovittiin, ettei uusia ydinvoimalupia myönnetä. Jos hallitus ei kunnioita tätä sopimusta, vihreillä on täydet perusteet lähteä hallituksesta.

 

Julkaistu Pohjalaisessa 17.9.2014